Se 'ääni' pitää tappaa

En oo saanu nukuttua viime päivinä tai oikeastaan viikkoina, kuukausina, koska ajatukset on koko ajan jossain tosi syvällä. Viime yö meni siinä, ku kuuntelin hautajaislauluja. En edes tiedä miksi. Kuuntelin vaan. Ja nukahdin sen jälkee ku olin itkeny yli tunnin..

Tää yö ei oo yhtää sen parempi. Ei mikään yö oo. Tai päivä. Kaikki on samaa mustaa tuskaa.
Eilen (torstaina) mä tajusin vielä paremmin miten helkutin huonosti voin. Mä olen ihan älyttömän pohjalla. Niin pohjalla, et pelkään, et täält ei oo enää mahollista nousta ylös. Mulla on niin älyttömän toivoton ja väsyny olo, et nyt se hyväki puoli alkaa haluta täältä pois. Ja se hyvä puoli alkaa olla valmis tekee ihan mitä vaan se paha puoli käskee. Mä haluan vaan, että tää kaikki loppuu. Mä haluan, että se 'ääni' hiljenee, eikä se hiljene ennen ku mä oon kuollu. Siks mun on pakko kuolla. Se 'ääni' PITÄÄ tappaa. Sen pitää kuolla.

Tappaisin itteni jo nyt, jos en ois luvannu mun parhaalle kaverille, et oon elossa vielä tänään päivällä. Mä haluisin tehä sen vaikka heti, mut mä en riko mun lupauksia, joten on pakko vaan kestää vielä päivä lisää... Vaikka tän öisen taistelun jälkeen, taidan olla vielä enemmän hajalla.. Mun voimat on ihan nollissa. Mä oon ihan loppu.

Näin eilen nopeasti mummuni ja vaarini. Hymyilin, juttelin iloisesti ja halasin heitä. Vaarini sanoi, miten ihanan pirteältä näytän. Olenko mä oikeasti noin hyvä esittämään? Lähtiessäni heidän luotaan, ajattelin, että ainakin he näkivät minut iloisena, kun näkivät minut viimeisen kerran..
Eilen broidini heitti mut autolla himaan. Sain tilaisuuden jutella hänen kanssaan kahestaan. Halusin sanoa hänelle, että voin huonosti ja saatan joutua taas osastolle, mutta jokin esti minua sanomasta sitä. Tai tiedän mikä sen esti. Se oli se 'ääni'. Joka kerta, kun puhun jollekin vähäänkään olostani, 'ääni' voimistuu ja alkaa huutamaan. Mä en saisi kertoa kenellekään mitään mun pahasta olosta tai itsemurha-ajatuksista eikä ainakaan itsemurhasuunnitelmista. Niistä en saa puhua. Muut eivät saa "auttaa" mua, koska mikään ei auta tähän muu kuin se, että mä tapan itteni. Se on ainoa ja oikea vaihtoehto. Tai ei se ole oikeastaan edes vaihtoehto. Se on vaan ehto. Se on pakko. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Mun on kuoltava. Ja vaikka 'mä' en haluais kuolla, mä kuolen silti mielelläni, koska se 'ääni' kuolee samalla.

...milloin mä pääsen pois?