En ole jaksanut kirjoitella. Oon ollu nii väsyny ja tapahtunu kaikenlaista.
Vaihoin osastoa eilen, mikä mun mielestä oli tosi huono idea, koska mä tiiän, et täällä mä en oo turvassa iteltäni. Täällä mä pystyn tappamaan itteni, jos saan riittävästi aikaa itelleni. Ja täl hetkel en mieti mitää muuta, ku et millon on sopiva aika..
En ymmärrä miksi mut haluttiin siirtää tänne (sanotaan vaikka B-osastolle). "olit toivonut pääseväsi B-osastolle, ja nyt se toteutuu", sanoi lääkäri. Sitten selitin, että "ainoa syy, miksi halusin siirtyä B-osastolle, oli se, että siellä pääsen tappamaan itseni." Kukaan ei reagoinut vastaukseeni mitenkään, ainoa joka huolestui, oli B-osaston hoitaja, joka murehti pystyisivätkö he turvaamaan mun turvallisuuden niiden osastolla. (Koska B-osastolla ei oo samanlaisia turvallisuusmahdollisuuksia, eikä siellä valvota yhtä paljon kuin A-osastolla). Tähän vastasi A-osaston hoitaja (yksi ärsyttävimmistä, ja tietämättömimpiä hoitajia, ketä tiedän, joka haluaa päteä joka paikkaan), että "kyllä teiän osastolla on aika samanlaista kuin meilläkin. Ja on hyvä siirtyä eteenpäin. Tämä on hyvä askel eteenpäin." Niin....hyvä askel eteenpäin kohti itsemurhaa?
Hoitokokous päättyi siihen, että lähdin (ehkä hieman hämmentyneen ja huolestuneen?) B-hoitajan kanssa toiselle osastolle, pois A:lta.
Olen nyt ollut siis yhden yön B-osastolla. Kahdelta olis hoitokokous. Saa nähdä lähetetäänkö mut samantien kotiin, sillä yllätys yllätys, tämä lääkäri on sama, joka ajoi minut jorvin päivystyksestä kotiin. Että ei kovin suuria odotuksia. Odotan vain, että mut uloskirjataan, ja näin ollen pääsen tappamaan itseni kotona enkä sairaalassa.
Onko tämä se päivä..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti