Pois osastolta? Ei onnistu.

Mä en jaksa olla täällä enää. Haluun pois osastolta. Mulle ei myönnetty viikonloppulomaa ja nyt se tuntuu älyttömän pahalta. Mä en kestä olla täällä osastolla, ja nyt joudun koko viikonlopun lojuu sisällä. Kiroon itteni. Miks mun piti mennä pari päivää sitte kuristaa itteeni. Siin on syy miks en pääse lomille.
Ahistaa sattuu puristaa itkettää. Haluun pois täältä ja itken koska tiiän etten tuu pitkään aikaan pääsee pois täältä. Mä joudun olla osastolla iäisyyden. En pääse pois. Ja se sattuu ihan helkutisti.
Puhuin eilen pitkään omahoitajani kanssa. Puhuttii osastosiirrosta, jota ei voida tehdä, sillä voin liian huonosti siirtyäkseni kuntoutusosastolle. Hemmetti, miks mun pitää voida näin huonosti?
Yritin purkaa turhautumistani äitille puhelimessa. Alkoi ärsyttää vaan enemmän, kun hän sanoi, ettei asialle voi nyt tehä mitään. En pääse lomille. Piste. Ja niin se nyt on. Sitten äiti yritti sanoa, että voisin hakea päivälomaa. Mutta ei se ole sama asia. Päiväloma on ihan pehvasta, kun ei siinä kerkeä tehä mitään. Ärsytykseni muuttui pahaksi oloksi ja kyyneleitä alkoi valua poskiltani. Samaan aikaan äidiltäni loppui puhelimesta akku, ja se puhelu loppui siihen. Nyt turhauttaa, ahistaa, itkettää, on paha olo. Haluun pois, eikä kukaan kuule mun huutoa...

Harmistus

En oo kirjottanu vähään aikaan. Ei oo ollu mitää sanottavaa. Tai on, mutta en ole jaksanut kirjoittaa. Olen ollut tosi väsynyt.
Olin reilun viikon verran yöt eristyksissä, välillä avoimin ovin, välillä suljetuin. Lopulta hoitajat halusivat varmistaa etten tee itselleni mitää, ja siksi mun piti muutamana yönä mennä heti iltapalan jälkee eristyksiin (oli olo miten hyvä tai huono tahansa), ja siellä piti sitten nukkua avoimin ovin.
Nyt oon taas omassa huoneessa. Ei mulla kai hirveästi paremmin mee ku vähä aika sitten, mutta nyt oon taas jaksanu tapella (ääniä, omaa päätä, ajatuksia) vastaan, sillä oon halunnu päästä lomille. Ja nyt mä pääsen huomenna lomille, ja oon sitten keskiviikkoon asti mökillä. Ihan kiva päästä tuulettuu täältä osastolta. Harmittaa vaan, ettei lääkäri myöntänyt yhtää pidempää lomaa.. Toisaalta, ehkä ihan hyvä näin, en tiedä oisinko mä edes pidemmän loman kunnossa.

Mulle on tullu hoitajat valittaa siitä, että nukun liikaa. "Antakaa mun nukkua, se on pakokeino, pako tästä kauheesta olosta ja äänistä" Mutta ei, nukun kuulemma liikaa. Pyh. Jos oisitte mun tilanteessa, ette yhtää ihmettelis mun nukkumisia...
Mua harmittaa yks asia tosi paljon. Vuosi sitten vietin koko kesän osastolla, yhdeksän viikkoa, enkä päässyt nauttimaan kesästä. Silloin vannoin itselleni, etten halua enää koskaan olla osastolla kesän tullen. Mutta missä mä taas oon. On heinäkuu, ja mä olen edelleen osastolla, ja tuun vielä olee pitkään osastolla. Kiroon itteni. Miks mun pitää olla taas kesä sairaalassa? Taas menee hukkaan yks kesä. Taas menee hukkaan kesä, jollon olis mahollisuus nähä kavereita, viettää aikaa rennosti. Samalla ku muut nauttii kesästä, mä lojun sisällä osastolla. Ja koska oon Kellokoskella, oon sen verran kaukana kotoo, ettei täällä käy kaverit ees moikkaamassa. On aika yksinäinen olo, jos rehellisiä ollaan.

Kaksi päivää ja sitten oon ollu osastolla putkeen jo puoli vuotta, kuusi kuukautta. Huhhuh. Mihin tää aika on menny?

Paha olo..

Viimeiset kaksi yötä on mennyt eristyksissä. Olo on ollut tosi huono, ääniä on ollut paljon ja samalla oma mieli on ollut tosi synkkänä.
Äänet huutaa: "tapa ittes, sun pitää kuolla, sä et saa elää, sä et ansaitse mitään hyvää, oot arvoton paska jonka pitää kuolla". Yritä siinä sitte ajatella positiivisesti, yritä siinä sitte olla tekemättä itelles mitään. Yritä siinä sitte jaksaa taistella, ku samaan aikaan ääni polkee sut maan rakoon ja vaatii ittensä tappamista.
Tällä hetkellä mä olen tosi loppu. Nukun melkeen ympäri vuorokauden. Nukkuminen on mulle pakokeino. Sillon mun ei tarvi kuunnella ääniä. Pääsen täältä pois, edes hetkeksi. Vaikka toisaalta näen sitten paljon unia itsetuhosuudesta. Mutta on se helpompi kestää kun tää jatkuva paha todellisuus.

Mä en tiedä kauan mä jaksan tälläistä. Miksei se (ääni) oo hiljaa ja jätä mua rauhaan? Miks se haluu mun kuolevan? Mä en jaksa enää kuunnella sitä. Se vie mun voimat, se pilaa mun elämän. Se vie multa elämän..