Viimeiset kaksi yötä on mennyt eristyksissä. Olo on ollut tosi huono, ääniä on ollut paljon ja samalla oma mieli on ollut tosi synkkänä.
Äänet huutaa: "tapa ittes, sun pitää kuolla, sä et saa elää, sä et ansaitse mitään hyvää, oot arvoton paska jonka pitää kuolla". Yritä siinä sitte ajatella positiivisesti, yritä siinä sitte olla tekemättä itelles mitään. Yritä siinä sitte jaksaa taistella, ku samaan aikaan ääni polkee sut maan rakoon ja vaatii ittensä tappamista.
Tällä hetkellä mä olen tosi loppu. Nukun melkeen ympäri vuorokauden. Nukkuminen on mulle pakokeino. Sillon mun ei tarvi kuunnella ääniä. Pääsen täältä pois, edes hetkeksi. Vaikka toisaalta näen sitten paljon unia itsetuhosuudesta. Mutta on se helpompi kestää kun tää jatkuva paha todellisuus.
Mä en tiedä kauan mä jaksan tälläistä. Miksei se (ääni) oo hiljaa ja jätä mua rauhaan? Miks se haluu mun kuolevan? Mä en jaksa enää kuunnella sitä. Se vie mun voimat, se pilaa mun elämän. Se vie multa elämän..
Miten kuulet äänet? Miten usein niitä kuulet?
VastaaPoistaLöysin sun blogin äsken, ja vähän selailtuani tätä ja pari ajatustakin olis heittää. Mun mielestä on tosi erikoista että koulukiusaaja ottaa jälkeenpäin yhteyttä ja pyytää anteeksi. Täytyy sanoa että arvostan kyseistä tekoa, sillä anteeksi pyytäminen kyllä kysyy uskallusta. Minullakin on kiusaamiskokemus taustalla peruskoulun ajoilta. Ei ollu helppoja ne ajat senkään puolesta.
Mihin sulla on pääsykokeet?
Ps. Vastaukseni sinun vastaukseesi tullee viipymään lomamatkan vuoksi nyt :)
Kuulen ääniä joka päivä, välillä vähemmän, välillä enemmän. Mutta yleensä ne voimistuu iltaa kohti, ja illat on pahimpia. Usein päivällä jos kuulen ääniä, niin nukun sillon paljon.
PoistaJa on totta, ei kovin moni kiusaaja tuu jälkeenpäin pyytää anteeksi. Kurja kuulla, että suakin on kiusattu.
Mulla oli pääsykokeet kauniaisten työväen akatemian näyttelijä linjalle, mutta en päässyt sisään.