Kirjoittaminen pyörii mielessä joka päivä. En vaan ole saanut aikaseksi kirjoittaa mitään...
Oon asunut kolmisen viikkoa Aurorakodissa. Se on ollu välillä yhtä taistelua. Taistelua omien itsetuhoisten ajatusten kanssa, taistelua äänien kanssa, taistelua synkkyyttä vastaan.
Itsemurha ja itsetuhoisuus pyörii joka päivä taukoomatta mielessä. Se on rasittavaa, tosi kuluttavaa. Sitä haluaa jatkuvasti pois. Pois täältä pahasta olosta ja ajatuksista.
Myös pelko on jatkuvasti läsnä. Pelkään että tapan itseni impulsiivisesti. Pelkään että sekoan vielä pahemmin ja tapan itseni sen enempää sitä miettimättä. Pelkään kuolemaa, vaikka samalla fantasioin itsemurhastani. Toisaalta pelkään myös elämää. Miten uskallan kohdata seuraavan päivän? Miten jaksan olla elossa ahdistuksen ja pahan olon kanssa?
Pelottaa. Pelkään itseäni, omia ajatuksiani, olojani, impulsiivisuuttani. Pelkään niin paljon että tärisen.
