Mulla oli viime viikolla hoitokokous polilla. Päätettiin, että lääkitystä vähennetään ja katsotaan oisko sillä vaikutusta älyttömään väsymykseen (sillä lääke väsyttää).
Nyt muutaman päivän sisällä on olo huonontunu rajusti. En tiiä johtuuko lääkevähennyksestä vai mistä.
Nyt on jatkuva voimakas ahistus päällä. Samaan aikaan itsemurha-ajatukset on taas pahentunu ja voimistunu. Mietin itsemurhaa koko ajan, ja se tulee myös uniin. Suunnitelmat on taas tarkentunu. Samaan aikaan se tuntuu helpottavalta, mutta samalta myös pelottavalta. Pelkään itseäni.
Puhuin polin työntekijän kanssa olostani. Hän sanoi, etten ole psykoottinen, joten minua ei voisi laittaa pakkohoitoon. Sen jälkeen hän kyllä sanoi, että jos oloni tuntuu erittäin sekavalta, voisi sen perusteella laittaa mut pakkohoitoon. Kerroin työntekijälleni äänistä, jotka haukkuvat, vähättelevät ja käskevät satuttamaan ja tappamaan itseni. Hoitaja painotti, etteivät äänet pysty mua satuttamaan, että olen itse vastuussa tekemistäni. Äänet ei voi mua tappaa. Samalla tuntuu kuitenkin erittäin vaikealta vastustaa ääniä. Tiedän, etteivät äänet hiljene muuten kuin kuolemalla. Siksi käännyn itsemurhan puoleen. Haluan vaan, että se hiljenee. Se vie niin paljon voimia, ja samalla mun on vaikea keskittyä esimerkiksi keskusteluun kun samaan aikaan äänet huutaa "kuole".
Vaikka mun elämässä on tällä hetkellä paljon asioita, joista saan iloa ja voimaa, vie huono olo kuitenkin paljon voimia. Se osittain kaataa ne hyvätki asiat.
