Turhauttavaa

Mä käyn nyt n. kerran viikossa juttelemassa polilla sairaanhoitajan kanssa. Ne käynnit vaan turhauttaa. Ei siitä oo apua. Mietin itsemurhaa taukoomatta. Välillä pelkään itteeni, sillä pelkään, että teen impulsiivisesti itelleni jotain. Pelkään, että joku yö päätän vaa hirttää itteni. Kukaan ei vois estää mua. Mä pystyn tappamaan itteni koska vaan. Ja se pelottaa, mutta samaan aikaan rauhoittaa. Mä pystyn lopettaa tän millon vaan. Mulla on ulospääsytie tästä kaikesta paskasta.
Aurorakodissa yököt on käyny pari-kolme kertaa yössä kattomassa mun huoneeseen, että mulla on kaikki ok. Ne käy niin harvoin, että mä kerkeisin hyvin tappaa itteni. Miks tää kaikki ei vois jo loppuu? Miks mulla on koko ajan nii paha olo?

Junan alle?

Seison juna-asemalla. Katon ku junat ajaa ohi. Mietin, että haluisin olla sen edessä. Haluisin jäädä sen alle. Itsemurha-ajatukset on taas pelottavan vahvat. Ääni huutaa kovaa. Haluan kuolla, haluan päästä pois.
Pelkään itteeni. Mitä jos nyt hyppäänki junan alle?
Täytyy pakottaa itteni pysymään laiturilla. Mä en saa hypätä. En voi tehä sitä nyt muille. Kaikki luulee että mä voin hyvin. Totuus on vähän toisenlainen. Ajattelen itsemurhaa taukoomatta. Ajattelen kuolemaa koko ajan. Ajattelen ulospääsyä koko ajan.

Miks mikään ei auta?

Itsemurha pyörii mielessä taukoomatta. Se ärsyttää, se häiritsee. Mut samalla se on mun "turva". Se on mun ulospääsykeino tästä kaikesta. Se on keino, johon voin turvautuu ku koko elämä tuntuu turvattomalta ja toivottomalta. Koko ajan mä vaan haluan pois. Muhun sattuu liikaa. Mä oon niin älyttömän väsyny tähän kaikkeen pahaan oloon. Miksei se voi jo loppuu? Musta tuntuu et mä oon umpikujassa mistä ei pääse pois ku vaan kuolemalla. Mua pelottaa kuolema, mut välillä elämä tuntuu vielä pelottavammalta. En tiiä mitä haluun. Haluun pois koska muhun sattuu liikaa, mut samalla mä toivoisin voivani elää edes siedettävästi. Miten kauan tämmönen jatkuva paha olo voi jatkua?
Miks lääkkeet ei auta? Miks puhuminen ei auta? Miks mikään ei auta?

Uus vuos

Ei oo oikeen fiilistä juhlii uutta vuotta. "Kuolen kuitenki tänä vuonna", sanoo ääni päässä. Uus vuos vaa lisää paskaa niskaan. Uus vuos lisää tuskaa ja vaikeuksii. Uus vuos paskaa elämää. Miten mä kestän enää yhtää uutta vuotta tätä samaa? En tiedä. Pelkään etten selviä, pelkään että mä kuolen. Vaikka samalla en oikeestaan muuta haluukaa ku kuolla. Tää on jatkuvaa kamppailuu, jatkuvaa taisteluu elämän ja kuoleman välillä. Kumpi voittaa sen tänä vuonna 2015..?