Itsemurha pyörii mielessä taukoomatta. Se ärsyttää, se häiritsee. Mut samalla se on mun "turva". Se on mun ulospääsykeino tästä kaikesta. Se on keino, johon voin turvautuu ku koko elämä tuntuu turvattomalta ja toivottomalta. Koko ajan mä vaan haluan pois. Muhun sattuu liikaa. Mä oon niin älyttömän väsyny tähän kaikkeen pahaan oloon. Miksei se voi jo loppuu? Musta tuntuu et mä oon umpikujassa mistä ei pääse pois ku vaan kuolemalla. Mua pelottaa kuolema, mut välillä elämä tuntuu vielä pelottavammalta. En tiiä mitä haluun. Haluun pois koska muhun sattuu liikaa, mut samalla mä toivoisin voivani elää edes siedettävästi. Miten kauan tämmönen jatkuva paha olo voi jatkua?
Miks lääkkeet ei auta? Miks puhuminen ei auta? Miks mikään ei auta?
Kuolema ei ole ratkaisu, koska ihminen on ikuisuusolento, jonka matka jatkuu kuoleman jälkeen joko taivaaseen tai helvettiin.
VastaaPoista"Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.-- Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.--Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." Psalmista 139
ihan kuin miun suusta... Voimia!
VastaaPoistaKiitos! Sullekin voimia!
Poista