Haluan päästä pois

Makaan sängyssä. Pitäisi nukkua, mutta en pysty. Äänet huutaa älyttömän kovaa. Painan tyynyn korviin, mutta eihän se auta. "Olkaa hiljaa", pyydän, mutta turhaan.
Otan tarvittavan lääkkeen. Vielä toisen. Kumpa ne hiljenis. Mutta ne vaan jatkaa. "Sun pitää tappaa ittes. Tai muuten joku muu tekee sen sun puolesta. Sä et ansaitse elää. Sun PITÄÄ kuolla."
Pyörittelen unilääkkeitä kädessä. Pitäisikö ottaa kaikki lääkkeet mitä kaapista löytyy? Tää loppuis vihdoin. Äänet hiljenis. Ei tarvis kuulla enää niitä. Ahistus loppuis. Paha olo loppuis. Oisin vapaa.

Tää tuska on hirveetä. Tuun hulluks. Mut oon jo sitä. Sekasin. Äänet on totta. Eihän ne voi olla mun kuvitelmaa? Mä kuulen ne. Ne puhuu mulle. Ne sanoo mulle asioita, joiden tiedän olevan totta. Mä olen arvoton. En ansaitse elää. Mun pitää kuolla. Kaikki tulee olee onnellisia ja helpottuneita kun mä kuolen. Mua vainotaan. Mulle halutaan pahaa. Mutta samalla mä tiedän, et se yrittää vaan sanoo, että mun pitää tappaa itteni.
Ja mä aion tehä sen. En tiiä onko se tänää vai huomenna. Mutta pian.
Mä oon pahan syövereissä. Muhun sattuu. Ja mä haluan tän loppuvan. Päästäkää mut pois pahasta, antakaa mun kuolla.

Runo

Äänet huutaa. En saa rauhaa.
Meen pimeeseen huoneeseen istumaan. Se hetkeks oloo helpottaa.
Äänet huutaa, silmät suljen. Omaan maailmaani kuljen.
Hetken päästä vielä ahistaa. Kuristan itteeni, se vähän helpottaa.
Mutta vaan niin kauan ku sitä teen. Ahistus palaa, äänet hyppää sataseen.
Ei lääkkeet auta, ei tekeminen auta.
Ainoo rauha on unessa. Siks haluan mä kuolla.

Laita mulle sähköpostia...

Jos haluat olla muhun jotenkin yhteydessä (muuten kuin kommenteilla), on asiaa tai kysyttävää tai juteltavaa niin laita ihmeessä mulle sähköpostia!!

Osoite on:
nohope@luukku.com

Haluun kuolla

Oon pyöriny kolme tuntia sängyssä yrittäen saada nukahdettuu. Väsyttää mutta en saa unta, koska pää on täynnä ahdistavia ajatuksia. Itsemurha-ajatuksia.

Haluan kuolla. Oon niin loppu tähän olotilaan, ahdistukseen ja voimakkaisiin ääniin. En vaan jaksa enää. Haluan pois. Haluan että tää kaikki loppuu. Haluan vaan että tää älytön tuska loppuu. Eikä se lopu ennen ku kuolen. Oon taas askeleen lähempänä mun itsemurhaa... Mikä on toisaalta aika helpottavaa.

Ikävä sua...

Tänään on aika vaikea päivä... Tänää tulee kuluneeks 5 vuotta siitä kun mun entinen poikaystävä kuoli auto-onnettomuudessa.
Väkisinki mieleen hiipii ajatus "mun pitäis olla kuollu, ei sen".

Erilaiset muistot tulee ajatuksiin. Niitä on sekä hyviä että pahoja. Sekava olo. Mitä täs pitäis ajatella?

Vaikka meiän suhde ei ollu mikään helppo, en silti ois ikinä toivonu et se kuolee. Rakastin sitä, eikä se rakkaus oo hävinny mihinkää vuosien jälkeenkää, ehkä vähä muuttunu. Ikävä on kova edelleen.
Muistan sut, aina <3

Älytön pelko

Oon yksin omassa asunnossa. Mua pelottaa. Äänet huutaa ja ajatukset ahistaa. Pelkään, että mulle aiotaan pahaa. Mut aiotaan tappaa. En oo turvassa täällä. Pelkään, että nurkan takana seisoo joku mies.
Pelottaa niin paljon että tärisen. Pidän telkkarin päällä ja yritän keskittyy siihen. Mutta kun ei se auta. Pelko ei häviä mihinkään. Yritän olla ajattelematta koko asiaa, mutta en pysty. Äänet varottaa mua. Käskee mennä piiloon. Mutta samalla ne sanoo etten oo missään turvassa.

Tää on outoa. Miks samaan aikaan haluan vaan kuolla, tehä itsemurhan, ja toisaalta pelkään että mut tapetaan?

Mitä mulle on tapahtumassa?

Mulla on outo, pelottava, hämmentyny, ahistava olo.
Äänet on käyny ahistaviks ja pelottaviks. Pelkään että sekoon kokonaa.
Eilen kuulin kun yks lamppu alko puhuu mulle. Se sano et joku aikoo satuttaa mua ja et mut aiotaan tappaa.
Tänään oon enemmän tai vähemmän nähny varotuksia siitä et mulle aiotaan tehä pahaa. Jokainen valo tai jopa apteekin vuoronumerotaulu kertoo mulle asioita.
Järjel ajateltuna tiiän ettei oo mahollista et joku lamppu puhuis. Mut mä kuulin sen.
Mitä mulle on tapahtumassa? Mitä tää on? Mua pelottaa.