tiistai 6. syyskuuta 2016

Runo

Äänet huutaa. En saa rauhaa.
Meen pimeeseen huoneeseen istumaan. Se hetkeks oloo helpottaa.
Äänet huutaa, silmät suljen. Omaan maailmaani kuljen.
Hetken päästä vielä ahistaa. Kuristan itteeni, se vähän helpottaa.
Mutta vaan niin kauan ku sitä teen. Ahistus palaa, äänet hyppää sataseen.
Ei lääkkeet auta, ei tekeminen auta.
Ainoo rauha on unessa. Siks haluan mä kuolla.

1 kommentti: