Minussa on kaksi puolta

Mulla on ongelma. Ja se ongelma olen minä ite. En ehkä osaa selittää tätä tarpeeks hyvin, koska oon iteki tästä hämilläni ja sekasin. Ja tää saattaa kuulostaa tosi oudolta ja omituiselta...

Mun sisällä on kaks eri puolta eli mussa on kaks eri puolta. Se toinen puoli on se ns. parempi puoli, joka haluu elää ja joka ei todellakaan haluu tappaa itteeni. Ku tää puoli on "päällä" mussa, sillon mä toimin järkevästi, ajattelen selkeesti ja toimin elämän myötäsesti. Tän puolen ollessa päällä, mä haluan elää. Tai emmä halua elää...sanotaan pikemminki että en haluu elää mut sillon mä en myöskää haluu ainakaan kuolla. Sillon mä haluan pysyä elossa. Ehkä sen takia, koska sillon kaiken tän paskan keskellä mä silti näen ne elämän hyvät puolet, joiden takii kannattaa taistella. Ja ne hyvät puolet pitää mut sillon kiinni elämässä.

Mut tää toinen puoli on se paha puoli mussa, joka haluu vaan itelleni pahaa ja joka haluu ja himoitsee kuolemaa. Tää puoli tekee kaikkensa, että mä satutan ja tuhoon itteeni. Tää puoli pistää mut tekee asioita, joita en välttämättä täysin halua (eli se parempi puoli ei halua). Valitettavasti tää pahempi puoli on eniten mun elämässä ja se on erittäin vahva ja hallitseva. Sitä puolta on joskus mahotonta vastustaa. Tää puoli saa mut suunnittelee itsarii, vetää lääkkeit, kuristaa ja hirttää itteeni, viiltelee.. Tää puoli saa mut tekee tyhmiä valintoja ja toimimaan impulsiivisesti. Sillon ku tää paha puoli on kokonaan mussa (ilman sitä hyvää), mun ajatukset on tosi mustia ja itsetuhosia, ja impulsiivisesti saatan lähtee toimimaan huonoon suuntaan. Sillon ku tää paha puoli on mussa vallassa, mä en ajattele selkeästi, mä oon sillon ihan sekasin; puhun pelkkää mustaa ja saatan jopa vaikuttaa ilkeeltä sillon. Sillon mun pää vaan huutaa mulle, että mun pitää tappaa itteni, ja sillon mä lähen herkästi toimimaan sen mukaan. Tässä "tilassa" mä en tajua mitä mun ympärillä tapahtuu, mä oon ihan ku sumussa, jossain omassa maailmassa. Mulla ei oo psykoosia, mutta tota "tilaa" vois hyvin verrata psykoosiin, koska mun todellisuudentaju hämärtyy kokonaan. Ja näin "selvänä" eli siinä normaali mussa ollessa voin sanoa, et toi kuulostaa aika pelottavalta. Ja kyllä mua se pelottaaki, et mitä saatan tehä itelleni ku se paha puoli tulee mussa taas esiin. Koska mä tiiän miten pahasti se saa mut valtaan, ja miten sillon teen ihan mitä vaan, jotta se "ääni" mun pään sisällä hiljenis. Mä oon sillon valmis vaikka tappamaan itteni.
Usein tossa tilassa olessa, mä yhtäkkiä "herään" ja tajuan mitä oon tekemässä tai tehny, ja sillon mulle herää itsesuojeluvaisto ja pelko. Pelko itteeni kohtaa. Ja sitä samalla pelästyy, et miten sitä voi olla näin sekasin. Usein tohon "heräämiseen", tilanteen tajuamiseen, auttaa joku muutos. Eli teen jotain muuta tai joku muu tekee jotain. Mietin, et varmaan paras olis, jos joku tollasena pahana hetkenä tulis vaa läimäyttää mua poskelle ja sanois et herää. Tai sit ihan vaa et ottais hartioista kiinni ja ravistais ja sanois et lopeta sen kuunteleminen. Tai ihan vaan, että joku sanois mulle, et "hei haloo, sä vajoot taas omaan maailmaas, älä kuuntele sitä idioottii, se puhuu vaan paskaa"
Mut usein tollon pahana hetkenä mä oon yksin, tai ainaki hakeudun yksinään jonneki. Et jotenki se täytyis löytää itestä se herättäjä. Mut ei sitä löydä sillon ku oon täysin sen pahan vallassa ja sisällä siinä ajatuksineen ja toimintoineen. Sillon sitä vaan näkee ja tuntee mustaa..

Tällä hetkellä, just nyt, mä en halua kuolla. Mulla on jopa ihan hyvä olo. (Ehkä koska oon pelannu koukuttavaa farmipelii ;)). Mut samalla mä tiedän, ettei tää olo oo pysyvä. Se paha tulee takasin. Se tulee aina takasin. Toivon vaan aina näin "selvänä", ettei se olis liian voimakas ja että mä selviän sen yli hengissä...