Epäonnistuja

Mulla olis huomenna pääsykokeet. En oo menossa, koska en oo pystyny yhtää treenailee sinne. Voimat ei oo riittäny siihen. Ja nyt on tosi epäonnistunu olo. Tää oli ainoo mihin mun piti jaksaa mennä, enkä nyt sitte jaksa. Oon surkee, mokailija, epäonnistuja. Syytän itteeni tosi paljon. Oonhan mä syypää tähän. Mun olis pitäny voida paremmin. Mun olis pitäny jaksaa treenata. Mut en jaksanu, ja siks oon nyt yks idiootti. Ne pääsykokeet ois ollu tärkeet. "Ei se mitään, sä oot vielä nuori, ens vuonna sit uus yritys!", sano jotkut mulle. Joo oon vielä nuori ja on mulla aikaa, mut ei se silti muuta oloa siitä että on täys luuseri, ku en oo pystyny harjottelee.

Nää pääsykokeet oli yks niistä asioista mitkä on pitäny mua hengissä. "Ehkä pääsen vielä tekee sitä mistä todella nautin." Mut nyt ku siirtyy nää pääsykokeet taas vuodel eteenpäin. Turhauttavaa. Oon tosi pettyny itteeni. "Epäonnistunu luuseri paska" Ei musta oo mihinkään, ku en mä ees yksii pääsykokeisii oo saanu aikaseks valmistautuu.

Tää on iso pettymys mulle. Ahistaa koko asia niin paljo, et haluisin vaa nukahtaa ja unohtaa koko asian. Mä haluan pois täst maailmast. Ees vaikka hetkeks siihe "kuristusmaailmaan", pois täältä todellisuudesta. Mä en kestä tällästä epäonnistumista, tätä oloa. Mä haluan pois.

Puhuin tänään omahoitajani kanssa. Omahoitajani mietti, että olenko mä edes tällä hetkellä missään lomakunnossa. Sanoin että olen, vaikka samaan aikaan takaraivossa ajattelin, etten todellakaan ole. Silti lähdin lomalle. Halusin edes hetkeksi pois osastolta, vaikka ei täällä vanhempien luona ole yhtään sen parempi. Kuitenkin olen sunnuntaihin asti lomalla. Saa nähä miten sujuu. Nyt on ainaki tosi pettyny olo itteensä.