Oon korviani myöten täynnä tätä sairaalaa. Haluun pois täältä. En haluu enää olla täällä. Ihanat kelit ja kesä puskee kovaa vauhtia päälle, ja täällä mä vaa lojun sisällä. Viime kesä meni kokonaa sairaalassa. En haluu et sama toistuu. Haluun päästä nauttimaan kesästä. Sairaala on siihe väärä ympäristö. Mut oon pakkohoidossa. Eikä täältä nii vaa lähetä. Kotiutuminen on pitkä prosessi, pieni askel kerrallaan. Ite haluisin jo omaan himaan. Nyt kuitenki pääsen vasta vaan viikonloppulomille, ja vanhempien luo.
Puhuin tänään toimintaterapeuttini kanssa siitä, että miten menen "kotiin päin". Sen keskustelun jälkeen tuntui siltä, että "en pääse täältä ikinä pois". Nukun kuulemma liikaa siihe nähden että voisin olla kotona. Kyllä, aamupäivät on vaikeita, en ole muutenkaan aamuihminen.. Lisäksi minun pitäisi olla aktiivisempi, tai olla enemmän oma-alotteisempi. Pitäisi myös olla ajoissa sovituissa tapaamisissa. Joo, olen saattanut olla pari minuuttia myöhässä, sillä oli vaikeaa päästä sängystä ylös. Mutta pääsin kuitenkin tapaamiseen.
Mulla on toiminu hyvin kemiat yhteen mun tän sairaalan toimintaterapeutin kaa. Tänää kuitenki jokin hänessä sai minut ärsyyntymään. Eikö se näe miten mä yritän? Eikö se näe miten pikän matkan olen tämän hetkiseen oloon kulkenut? Eikö se näe, että mä oon edistynyt? Lopulta hän kuitenkin sanoi huomanneensa edistymiseni ja kehui saavutustani. Kuitenkin hän sanoi, että matkaa on vielä paljon.. Tapaaminen jätti päälle pelon siitä, että joudunko olemaan vielä kauan täällä. Milloin pääsen pois?
minä en sinua tunne mutta haluan sanoa sinulle älä luovuta koskaan ittellä oli aika sama tilanne on vieläkin mutta parempaan suuntaan olen menossa ja toivon että sullakin alkais menemään paremmin aina kun tulee sellanen olo et ei vaan enää pysty/jaksa niin muista sillä hetkellä kuka oikeasti olet ja kuka sinä haluat olla minä olen taistellut vaikeaa masennusta vastaan jo 6 vuotta ja tiedän se ei ole helppoa jos oikeasti haluat kuolla enkä siis epäile ettet haluaisi niin ei mielestäni siinä ole mitään väärää omasta kokemuksesta tiedän että siinä vaiheessa kun oikeasti laitat silmukan kaulaan ja hyppäät tajuat että ehkä haluat kuitenkin yrittää vielä minun kohdalla köysi meni kyllä poikki ja olen siitä kiitollinen yritä jaksaa asioilla on tapana järjestyä aikanaan ei ehkä juuri nyt mutta aikanaan
VastaaPoista