Palasin pari tuntia sitten viikonloppulomalta takaisin osastolle. Tuli pysähdys ja isku vasten kasvoja. "Tätäkö mun todellisuus on tällä hetkellä; Osastoa. Pysähtymistä. Omien olojen kanssa kamppailua."
Viikonloppu meni nopeasti. Oli kiva päästä 'tuulettumaan' osastolta. Mutta osastolle oli vaikea palata. Se muistutti minua siitä, missä en ole. En ole terve. En ole opiskelukunnossa. En ole kotikunnossa. En pärjää yksin.
Tänään mulla heräs kuitenkin pieni taistelutahto. Mä haluan yrittää. Mä haluan yrittää pysyä hengissä.
Heti ton ylläolevan kirjotettua mut valtas epävarmuus ja ääni alko huutelee "ei mistään mitään tuu. Sä et voi selvitä tästä hengissä. Sun on kuoltava." Oon iteki epävarma, enkä tiedä miten tästä eteenpäin. Mutta just tällä hetkellä mä haluan taistella. Haluan yrittää selvitä. Se ääni ei saa voittaa tätä.
No niin hyvä että sulla heräs tuo tahto :) Oon iloinen sun puolesta, pidä se tahto nyt vaan yllä, äläkä lannistu. Nyt sulla on aikaa harjoitella seuraaviin pääsykokeisiin vielä paremmin.
VastaaPoistaJaksamisia!
:) Kyllä sä voit selvitä, nyt vaan sanot sille äänelle vastaan! Yritä pitää tuosta tahdosta kiinni, ihan jo siitä saatavilla voimilla voi päästä pitkälle :)
VastaaPoista