Ääni on taas voitolla. Toimin eilen illalla täysin sen vallassa. Miksi? Koska se oli erittäin voimakas ja hävitti täysin sen hyvän puolen. Ääni käski ja toimin sen mukaan. Miten tyhmää. Ja kaiken lisäksi sen jälkeen kun olin tuonut esiin vasta-ajatukseni. Tai ehkä juuri siksi. Äänen oli voimistuttava, jotta se saisi taas minut hallintaansa. Olen huomannut tämän ennenkin. Aina kun yritän vastustaa sitä tai teen jotain sen eteen, että se hiljenisi, se koventaa otettaan. Ja se tekee sen todella voimakkaasti, niinkuin eilenkin..
Menin vessaan hirttämään itseni. Äänen käskemänä. En ole varma mitä tapahtui, sillä mulla on muistiaukkoja jostain kohti. Ensin oon letku kaulassa "hyvässä tilassa" ja seuraavaksi kaksi hoitajaa yrittää taputellen ja puhutellen herättää mua.. Ilmeisesti olin ollut tajuttomana. Mutta ainakin tiedän päässeeni siihen mun "omaan maailmaan". Se on tila missä korvissa humisee ja jyskyttää, mutta samaan aikaan ajan- ja paikantaju hävii kokonaan. Ehkä se on se tila, juuri ennen kuin menee tajuttomaksi.. :o Mutta se tila on hyvä tila. Siinä ei tunne mitään kipua tai pahaa oloa, siinä tilassa on hyvä olla. Ja ehkä siksi haluan yhä uudestaan ja uudestaan kuristaa itseäni, jotta pääsisin uudelleen tähän hyvän olon tilaan. Haluan pystyä tuntemaan edes hetken aikaa jotain muuta kuin pahaa oloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti