Siirryin viime keskiviikkona kuntoutusosastolle. Ajattelin, että mun olisi vaikea taas tottua uuteen osastoon ja uusiin hoitajiin, mutta siirtyminen tänne, on sujunut yllättävän positiivisesti. Ei ole ahistanut liikaa. Paikkaan, osastoon fyysisesti, totuin jo parissa päivässä. Hoitajien suhteen, oon vielä vähän stressissä ja pihalla, kun en tunne ketään hoitajia. Ja koska en oikein tunne ketään, on mun vaikea mennä sanomaan omasta pahasta olosta. Joudun hirveästi tsemppaamaan itseäni, että saan sanotuksi asiani.
Olin viikonlopun lomilla vanhempieni luona, mutta nyt olen takaisin osastolla.
Viimeisen viikon ajan oon miettiny paljon viiltelyä. Viikonloppuna en tehnyt mitään, sillä olisin jäänyt siitä kiinni vanhemmilleni. Enkä muutenkaan halua huolestuttaa heitä enempää.
Nyt vain mielessä pyörii yksi asia: voin viillellä osastolla. Täällä mua ei vahdita yhtä paljon mitä edellisellä osastolla. Täällä voisin hyvin mennä vessaan viiltelemään, eikä kukaan hoitaja tulisi varmaan ainakaan tuntiin ettimään mua. Voisin rauhassa viillellä niin paljon kun vaan haluan.
Mutta tänään en aio viillellä. Oon liian väsyny tekemään mitään sellaista, enkä jaksa nyt sitä säätöä mikä seuraa viiltelyn jälkeen; paperia, paperia ja vielä lisää paperia, millä saa haavat tyyrehtymään.
Tänään en viiltele, mutta ehkä huomenna. Katotaan...
Moi ! Luin blogiasi usein puhelimellani vuoden alkupuolella, kun puhelin hajosi, en muistanut blogin nimeä ja etsiminen jäi. Nyt metsästin sen sillä muistin pätkän vanhasta tekstistä. Tosi surullista lukea että sulla on vieläkin noin paha olla, jos en tietäisi vain kliseisiä tukilauseita, vaan jotain sanoja mitkä oikeasti auttavat, sanoisin ne. Jos voisin tehdä jotakin mikä muuttaisi yhtäkkiä tilanteesi paremmaksi, tekisin sen. Mutta nyt en voi muuta kuin kirjoittaa tsemppiä ! Koita jaksaa ! ja niin edelleen, toivon että kaikki kääntyisi paremmin <3 -K
VastaaPoistaKiitos paljon viestistäsi! Kiva kuulla, että olet lukenut blogiani, ja kiitos paljon tsempeistäsi!(:
Poista