Mulla oli eilen hoitokokous. Siinä mietittiin jatkoa sairaalan suhteen. Nyt odotan paikkaa kuntoutusosastolle.
Mulla on mennyt yllättävän hyvin viime aikoina. Tai oikeestaa olo on vähän ollu vuoristorataa. Välillä tuntuu että olo on jopa oudon hyvä, välillä on taas olo iha pohjalukemissa. Olo vaihtelee, mikä vie aika paljon voimia.
Muutama viikko sitten istuin alas juttelemaan omahoitajani kanssa. Hän kommentoi jyrkästi ja voimakkaasti itseni kuristamista. Myöhemmin hän pyysi minulta anteeksi hänen jyrkkää ja 'vihaista' käytöstään. Samalla itse kiitin häntä, sillä hän sai minut ajattelemaan itseni kuristamisen vaaroja. Huonossa tapauksessa saatan kuolla kuristamiseen, mutta vielä pahemmassa tapauksessa saatan halvaantua loppuiäkseni, niin että muut joutuvat syöttämään minua kun makaan pyörätuolissa. Omahoitajani puhui 'vihaisesti', mutta samalla hän oli ensimmäinen joka sai minut kunnolla ajattelemaan itseni kuristamisen vaaroja. Enkä halua loppuikääni viettää vihanneksena maikoillen.
Olen miettinyt viime päivinä paljon itseni vahingoittamista, kuristamalla tai viiltelemällä. Jossain kohti 'vaihdoin' viiltelyn kuristamiseen. Itseni kuristamiseata tuli viiltelyn korvike. Mutta itseni kuristaminen antaa paljon.paremman "fiiliksen" kuin mitä ikinä sain viiltelyltä. Nyt kuitenkin miettiessäni kuristamisen lopettamista, mieleen hiipii takas viiltely. Kuristamisen voitte ehkä viedä minulta, mutta kukaan ei saa ottaa multa pois jotain keinoa satuttaa itteeni. Ja nyt viiltely on hiipinyt takaisin mieleeni..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti