Mä mietin kuolemaa. Pyörähdän sängyssä kyljelleni.
Mä mietin elämää. Käännyn toiselle kyljelleni. Mietin mun parasta kaveria. Mietin mun vanhempia ja veljeä. Mä mietin mun koiraa. Mulla on paljon tärkeitä asioita elämässäni, joiden ansiosta tahdon elää.
Kuolema pyörähtää mielessäni. Mun pitää kuolla. Ei. Ei, mun pitää elää. Nousen istumaan. Miks mulla pyörii mielessä kaikki. Kaikki paska,mut kans kaikki hyvä. Mulla on syyllinen olo. Oon aiheuttanu niin monelle niin paljo paskaa.
Kuolema vierii taas ajatuksiin. Se ois helppoa, helppo ratkasu, nopea ulospääsytie. Tai sitten ei. Kaikki voi mennä pieleen ja saatan vammautua loppuiäkseni. Aionko todella ottaa sen riskin? En mä tiedä. Mielialat vaihtelee.
Haluanko mä elää vai kuolla? Molempia. Mutta kumpaa enemmän? Riippuu hetkestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti