Mulla on taas sellainen olo, etten taida päästä sairaalasta vielä pitkään aikaan himaan. Pyysin tällä viikolla viikonloppulomaa -en saanut lupaa. On kuulemma liian suuri riski, että teen itselleni jotain. Minulle ei myönnetty edes lupaa mennä äitini kanssa Järvenpäähän, missä olisi ollut hieman kauppoja kierreltävänä ja vähän enemmän nähtävää tähän Kellokoskeen verrattuna. Lievästi sanottuna tämä harmitti ja ärsytti, turhautti. Miksen voisi olla paremmassa kunnossa?
Toisaalta en ihan täysin ymmärtänyt miksei minua päästetty lomalle. Viimesin itseni kuristaminen oli viime maanantaina. Sen jälkeen on mennyt 'paremmin', en ole ainakaan tehnyt itselleni mitään. Lääkärin mielestä itseni satuttamisesta oli kulunut liian vähän aikaa, "olihan se tällä viikolla". Typerä omahoitajani sanoi minulle jo tiistaina, että mun on turha lomaa hakea, sillä hän ei sitä ainakaan aio puoltaa. Jorvissa olisi ollut eri meininki. Siellä hoitajat (ja lääkäri) olisivat sitä mieltä, että koska viimesimmät päivät on mennyt ihan hyvin, niin hyvin voi myös lomalle lähteä. Olen ollut Jorvissa niin paljon, että täällä Kellokoskella eri tavalla tehtävät asiat ärsyttävät. Sen olen ainakin huomannut, että tällä Kellokosken osastolla, jolla olen, on vaikea saada lomaa, tai jokainen loma katsotaan ja harkitaan erittäin tarkkaan. Jos samalla viikolla tai lähiaikoina on ollut jotain vaikeaa oloa, on silloin vaikea saada lomaa, vaikka itse kuinka selittäisi, että pärjää.
Itse koitan ainakin nyt tsempata, sillä reilun viikon päästä maanantaina, on mulla pääsykokeet (!!!), ja haluan varmistaa että pääsen sinne. Mun pitää nyt olla 'kunnolla'. Putouksen Antskun sanojen mukaan, "mie romahan", kirjaimellisesti, jos en pääse pääsykokeisiin. ;( Mutta kyllä mä aion sinne päästä. Peukut vain pystyyn, ettei lääkäri tai hoitajat (erityisesti typerä omahoitajani) kuse tätä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti