Syömishäiriöni

En ole kirjoittanut paljoa syömishäiriöstäni, sillä se on erittäin arka aihe minulle. Se on vaikea asia käsitellä, ja myöntää itelleen, että on sairas, että on syömishäiriöinen.

Syömishäiriöni on muuttunut matkan varrella, vuosien myötä, ja se edelleenkin vaihtelee kausissa. Vähän aikaa sitten mulla oli meneillään paha ahmimiskausi. Kävin kaupassa, ostin ruokaa, ja ahmin salassa. (Miten noloa, miten hävettävää..). Ahmiessa mua kuovottaa koko ajatus ittensä ahtaamisesta täytee ruokaa. Silti teen sitä. Välillä ahmin ahdistukseen, välillä ahmin sen takia, että haluan itselleni myös fyysisen pahan olon. "Olen ansainnut vain huonoa oloa." Psyykkinen paha olo on koko ajan mukana, ja siks välillä sitä haluaa itselleen myös "oikean" pahan olon. Muhun pitää sattua, tavalla tai toisella. Fyysinen paha olo on jotain konkreettista, psyykkinen paha olo on vaan jotain...

Nyt syömishäiriöni on kääntynyt toiseen suuntaan: syömisten rajottamiseen. Skippaan joka kerta aamupalan. Nukun mielummin kuin syön.. Välillä oon skipannu myös lounaan. Ja päivällisen tullessa eteen, on älytön nälkä. Mutta siinä kohti itselleni hiipii ylpeys, siitä, että olen jättänyt syömättä nälästä huolimatta. Sitten mietin pitkään uskallanko syödä päivällistäkään. Lopulta syön vähän keittoa, josta seuraa hirveä morkkis. "Olisi pitänyt syödä vähemmän, tai jättää kokonaan syömättä."
Iltapala oli kauheaa. Oli kamala nälkä, mutta puntaroin silti pitkään, että saanko ottaa yhden ruisleivän palasen. Lopulta söin ruisleivän, mutta teestä jätin sokerin pois. Se olisi ollut ihan liikaa, laitoinhan siihen vähän maitoakin.
Samalla tätä kirjoittaessa huomaan miten syömishäiriöajatukseni pahenee. Se alkaa hallita mua liikaa. Mä pelkään sitä, mut samalla rakastan. Se pitää mut kontrollissa.

Tyhmintä tässä koko touhussa on se, ettei kukaan mun hoitohenkilökunnasta tiedä mun syömishäiriöstä. En uskalla puhua siitä. Ja vaikka ensin uskaltaisin avata suuni asiasta, menisin lopulta täysin lukkoon. Tiedän, että hoitohenkilökunnan olisi tärkeää tietää tästä, sillä tämä on tällä hetkellä varmaan isoin asia minkä kanssa joudun kamppailemaan. Ja tällä hetkellä kamppailen tän asian kanssa yksin. Ja se on aivan helvetin vaikeaa..