Täällä ollaan

En oo kirjottanu pitkään aikaan. En oo vaa saanu aikaseksi. Olen edelleen siis elossa. Valitettavasti...

Oon edelleen kuntoutusosastolla Kellokoskella. Mulla on huomenna hoitokokous ja se jännittää tosi paljon. Ite haluisin jo omaan himaan mut näiden (hoitajien + muun henkilökunnan) mielestä mä en oo kotikuntonen vaan mun pitäis mennä johki kuntoutus/hoitokotiin. Itteeni se arvelluttaa ja tuntuu pahalta. Emmä halua mihinkään laitokseen. Pelkään huomista. Pelkään sitä et mut jyrätään eikä kukaa kuuntele mua, ja et asiat vaan päätetään mun puolesta.

Noin viikko sitten tapasin lääkärin. Hän halus keskustella mun pakkohoidosta, sillä se oli umpeutumassa. Lääkäri kysyi multa että suostunko jäämään vapaaehtoseen hoitoon ja jos en suostu niin sitten sen pitää miettii onko aihetta laittaa mut tarkkailuun ja taas sitä kautta pakkohoitoon. Mulle ei siis annettu paljo vaihtoehtoja. Joko jään "vapaaehtosesti" tai sitten pakolla.

Oon ollu osastolla putkeen nyt yli 9 kuukautta. Alkaa pikku hiljaa kyrsii täällä oleminen. Haluisin jo takas normaaliin elämään. Vaikka iteki välillä epäilen, olenko mä valmis siihen. Pysynkö mä hengissä kotona? ...emmä tiiä. Välillä ajattelen että kyllä mä pärjään, sitten välillä taas äänet huutaa nii kovaa "tapa ittes" lausetta ja sit putoon taas epävarmuuteen.